IDYLLI TERVEHTII KAIKKIA JOULUUN VALMISTAUTUJIA 

JA TOIVOTTAA 

JOULURAUHAA!!!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

Toivottaa: Idyllin väki.

  Idyllin lasiveranta vaihtaa kahdesti vuodessa asuaan. Säiden viiletessä, lehtien putoillessa ja syksyn tuulien puhaltaessa lasiveranta riisuutuu kesäverhastaan ja siirtyy talvisiin tunnelmiin ja joulun odotukseen! 

 Vintin portailta lasketaan alas tykötarpeet...

 ja kaivetaan kätköistä kauniit kuusenkoristeen...

 Ja niin saa alkaa lasiverannan kaunistautuminen yhteen vuoden tärkeimmistä juhlista...

 Tulijaa ensimmäisenä tervehtimään asetellaan vanha puinen kirstu, kokoelma lyhtyjä, kolhot talviomenoita omasta puutarhasta, vanha puinen kynttilänjalka (johon ei tokikaan voi jättää kynttilöitä palamaan valvomatta), vanhan ompelukoneen puinen suojakupu sekä joulutarjotin, minkä kuvassa tyttö ojentaa tulijalle jouluomenaa.

 Kirstun päältä löytyy tänä vuonna myös hieno vanhaa aikaa henkivä pikkuleipäpeltirasia. Viime vuonna Idyllin isäntäväellä oli jouluvieraana mm. nuori Ranskatar Pariisista. Hän toi tuliaisina mm. ransalaisia perinteikkäitä vaniljapikkuleipiä. Idyllin emäntä ei malttanut syödä kaikkia herkkuja vaan säästi niitä myös koristeeksi.

 Toistaiseksi pikku hiirulaiset eivät ole haistaneet herkkujen tuoksua ja saapuneet niitä herkuttelemaan verannan kirstun päältä. Toivoa sopii, että Idyllin hiiri-kissa on riittävästi ahkeroinut... (Sellainen täällä viljapeltojen keskellä elellessä on tarpeellinen, muutoin hiiret saattavat vallata talven tullen koko talon, kokemusta on :(.

 Kirstun yllä on kokoelma vanhoja talvisia esineitä. Käsin kudotut villalapaset, vanhat poikien luistimet, sydämen muotoinen vanha kuumavesipullo, jolla voi lämmitellä sekä vanha taskulamppi pimeähippasia varten!

 Idyllin emäntä ei ole malttanut oikein koskaan luopua ihanista joulukorteista, mitä vuosien varrella postilaatikkoon on posteljooni kantanut. On ylellistä näin kännykkäaikakautena saada oikea joulu-postikortti. Osa aiempina vuosina saaduista joulukorteista päätyi tänä vuonna lasiverannalle pääoven pieleen ilahduttamaan sisään astujia.

 Korteista tehtiin myös kirjaimellisesti "korttitalo" , joskaan ei siinä merkityksessä, kuin minä sana tunnetaan ;)! Talon muotoisessa kynttilälyhdyssä ei palakkaan kynttilät tänä vuonna, vaan siihen rakennettiin joulukorttinäyttely/joulukorttivitriini.

 Lasiveranta on pitkä ja kapea. Verannan takaosaan rakennettiin keidat talvisia kuuman juoman hetkiä varten. Tätä paikkaa kutsun leikkisästi talvipuutarhaksi. 

 Glögi höyryää ihanan houkuttelevasti kylmässä ilmassa...

 Verannalta lähteviä taasen odottaa laatikollinen luistimia. Josko vaikka joen jää olisi jo riittävän kantavaa? Toki joulukuussa ei vielä ole, mutta tammikuu on jo lupaava luonnon jäiden käytölle.

 Verannan kaksi punaista mattoa on emännän käsialaa. Helppoja ja nopeita virkattavia. Suosittelen kokeilemaan :).

 Verannan katosta roikkuu olkilettikranssi punasavipiparkakuissaan. Kransi on Idyllin Emännän ja Isännän käsialaa noin 20 vuoden takaa. Silloin kuljettiin joulumarkkinoilla maakunnassa myiden jouluisia "juttuja". Tässä yksi muisto niiltä ajoilta. Savipiparkakut valmistettiin kansalaisopistolla ja olkikransseja letiteltiin tuvan lattialla...

 Lasivarannan penkeillä ja tuoleilla on peittoja, tyynyjä ja lampaantaljakin löytyy, jotta istujalle ei tulisi kylmä viipyessä hetken "Talvipuutarhassa"!

 Emännän apuna on kovasti autellut innolla 7kk ikäinen collien pentu. Nyt pentu on sitä mieltä, että "Jo riittää, tämä on jo hyvä!"

 Iltasella vielä muistin, jotta jotain oli jäänyt vintistä tuomatta. Nimittäin Isännän ja Emännen sukset. Vanhat puiset sukset. Emäntä muistaa lapsena hiihtäneensä noilla lyhyemmillä "Tree Kronor"- ruotsalaisilla suksilla. 

Isäntä on lapsena koulussa hiihtänyt kuulemma itsensä irti hiihtämisen ilosta, joten aivan vain kiusaksi Emäntä osti hälle antiikkikirpputorilta Karhun vanhat puusukset. Ihan vaan tasa-arvon nimissä!

"Näin pääsimme jouluun, on valkea maa

Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa

Et jouluilon jälkeen vielä iloita voi

Ja tulevat päivät veis pelkomme pois

Ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois

Joulun rauhaa, joulun rauhaa

Joulun rauhaa vaan..."

               

                                                             T: Idyllin väki

ONNITTELUT 100-VUOTIAALLE SUOMI NEIDOLLE !!!

IDYLLISSÄKIN OLI "LINNANJUHLAT"!

 

Idyllin Linnanjuhlat!

Idyllissä oli tapana toistakymmentä vuotta sitten viettää vuosittain itsenäisyyspäivää juhlien merkeissä. 

Sitten tulivat ruuhkavuodet ja mieluisa tapa jäi jalkoihin...

Tänä vuonna Idyllin emäntä päätti, että on aika elvyttää vanha perinne jälleen eloon :).

Idylliin rakennettiin 5m pitkä pöytä kolmesta eri pöydästä. Lisäksi pitkän pöydän välittömässä läheisyydessä oli joukon pienimmille oman pieni pirtinpöytä ja eteishallissa vähän isommille lapsille oma pöytä, minkä valtasi nuoriso nuorempien jo siirryttyä omiin leikkeihinsä (ulos taskulamppuhippasille).

 Vieraita oli kaiken kaikkiaan 32 henkilöä, joista lapsia 8 kpl:tta.

 Juuri tämä vuosi oli oikea hetki jälleen aloittaa perinteen jatkaminen, sillä olihan tänä vuonna JUHLIEN JUHLAAN AIHETTA ja kaupoista löytyi monen moista itsenäisyyteemme liittyvää.

 Ruokapöytä oli koristeltu valkoisin pöytäliinoin, Suomen lipuin, sinivalkoisin joulupalloin, kristallikynttilänjaloin, valkoisin ja sinivalkoisin kynttilöin, valkoisine lautasliinoineen ja Suomi 100 konvehdein.

 Aiemmin emäntä teki kaiken itse. 

 Nyt otin yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Yhdessä mietittiin mitä kukin tuo pitopöytään.

 Idyllissä tehtiin mm. kaikki kuumat ruokalajit: Kermapossu, perunat, imelletty perunalaatikko, savusiika, graavilohi, sillitahna, tomaattimontsarellasalaatti, avokadosalaatti, valkosipuliviinirypälesalaatti, puolukkahillo, emmentaljuusto, valkohomejuusto, kotikalja, talon viinit, kotitekoiset suklaakonvehdit, kuivatut viikunat, appelsiinisuklaamarengit.

 Vieraat toivat: hirvipaistia, sitruunalohta, perunamunakasta, marinoituja punasipuleita, makeaa limppua ja saaristolaisleipää, pieniä leivottuja lohisydämiä, konjakkisinappia, juustokakkuja ja suklaakonvehteja.

 Linnanjuhliemme ohjalmassa oli yhteislauluna Maamme ja Finlandia (nousten seisomaan), esitelmä Suomen historian pääkohdista aina vuodesta 1808 - 1945, kuuntelimme myös Evakon laulun ja lopuksi lauloimme Suomelle Paljon onnea vaan! Taustamusiikkkina Suomi 100 cd:n kokoelma.

Lapsesta saakka olen tottunut siihen, kuten moni muukin, että itsenäisyyspäivänä sytytetään kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalle. Nykyään kynttilöitä ei näe juurikaan ikkunoilla, koska ikkunalaudat taitavat olla poissa muodista. Kynttilät palavat monessa kodissa pöydällä kuitenkin.

En ollut milloinkaan ajatellut, että juuri näihin kahteen kynttilään kuuluu todellinen tarina. Varttuneemmalta lapseltani sain kuulla tänä vuonna kynttilöidän varsinaisen merkityksen.

Avaan sen nyt teille, mikäli lukijoiden joukossa on vielä joku toinenkin joka ei asiasta ennen tätä tiennyt:

Yksi itsenäisyyspäivän perinteistä on sytyttää kaksi kynttilää, joka ikkunalle tai maaseudulla ainakin maantienpuoleisille ikkunoille. niitä on tapana polttaa klo 18.00-20.00.

Vuonna 1915 alettiin värvätä miehiä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta, kun itsenäisyyttä alettiin toden teolla valmistella. Värväys piti hoitaa tiukasti salassa, olihan koko hanke tähdätty silloista emämaata vastaan. Salaisia reittejä Ruotsin kautta saksaan pääsi lähes 2000 miestä.

Matka Ruotsiin oli pitkä, joten matkalaisten piti välillä majoittua ja saada muonatäydennystä. Hankkeessa mukana olleita taloja kutsuttiin etappitaloiksi. Turvallisen etappitalon merkiksi oli sovittu 2 kynttilää ikkunalla.

Kynttiläsymbolin synnyllä on useita selitysmalleja. Kynttilöillä juhlistettiin Ruotsin vallan aikana kuninkaallisten merkkipäiviä. Sortovuosina kynttilöitä poltettiin Runebergin päivänä Venäläisvastaisena mielen ilmauksena.

Perinteen vakiintuminen osaksi itsenäisyyspäivää alkoi ilmeisesti Itsenäisyyden Liiton aloitteesta vuonna 1927.

Tämä kaunis ja isänmaallinen kynttiläperinne on alkanut hiipua, mutta se kannattaisi pitää hengissä. Tavalliset valkoiset kynttilät käyvät myös hyvin. Itsenäisyyskynttilöiden palaessa kodin muuta valaistusta voi vähentää. Samalla voi hiljentyä muistelemaan menneitä polvia ja erityisesti niitä, jotka olivat valmiita uhraamaan elämänsä hankkiakseen maalle vapauden. 

 Idyllin eteisaula oli valmistautunut ottamaan vieraat vastaan sinivalkoiseen puettuna. Urkujen päällä paloi kaksi kynttilää, keskellä Suomen liput ja kummankin puolen lippuja Suomen onnittelumaljat. Kaiken yllä Suomenlippunauha.

Tuolikin oli asetettu valmiiksi. Tarkoituksena muotokuvata kaikki juhlavieraat. Kaikista vieraista oltettiin muotokuvat, yksilökuvia, pariskunnittain sekä perhekuvia. Pari- ja perhekuvissa perheen pää sai kunnian istua tuolilla, kuten entisaikaan hienosti. Kaikki juhlavieraat olivat varautuneet muotokuvaukseen ja hetki oli hieno.

 Idyllin Linnanjuhlissa oli pukeutumisen teemana Suomi 100:n vuoden ajalta. Vieraat olivat kukin valinneet jonkun vuosikymmenen asun viimeisen sadan vuoden ajalta. Viidellä oli yllään Suomen kansallispuku. Muutamat rouvat olivat pukeutuneet nuoren Suomen lailla 20-luvun asuihin jne. Idea oli oikein ihana ja mieliinpainuva!

 Idyllin vieraskamariin, pikku saliin oli yltänyt myös Suomiteema. Salin pöydälle emäntä oli tuonut vanhoja Suomalaisia lehtiä. Suomen kuvalehtiä vuosilta 1931-1949 sekä Naisten kuvalehtiä Hopeapeili- ja Eeva-lehtiä vuosilta 1958-1961. Marsalkka Mannerheimin elämästä kertova kuvalehti tältä vuodelta.

 Perheen nuorison edustaja osallistui innokkaasti valmisteluihin. Armeijan arvomerkeistä tehtiin vitriinitaulu ja pöydälle tuotiin baretteja ja Reserviupseerikoulun (RUK:n) kurssipuukko(mikä ei vielä kuvaushetkellä ollut pöydällä).

 Välttämättä tahdoin asetella salin vitriinin päälle käsin nyplätylle liinalle valkoisia neilikoita. Kukkakauppias ystävällisesti myi kukkien mukana myös valkoista ja sinistä nauhaa mukaani. Keskellä komeilevat Idyllin isännän ja emännän elämän aikaiset peresidentit. 

 Juhlat veivät niin emännän kuin isännänkin mennessään, ettei kumpikaan muistanut ottaa valokuvaa  pitopöydästä, mutta viime hetkellä ennen viimeisen kakun katoamista ehti emäntä hätiin ikuistamaan Suomi Neidon juhlakakua.

Ja kaikilla oli niin mukavaa, onneksi saimme olla mukana....! Vaikka on pakko myöntää että silmät kostuivat ja pala nousi kurkkuun Finlandiahymnin, Evakon laulun ja kiitospuheen aikana!

On se vaan niin kunnioitusta herättävätävä tämä Suomi Neitomme elämäkerta!!!

ONHAN MEILLÄ KIITOKSEEN AIHETTA JUMALAA KOHTAAN, ETTÄ SUOMI ON VARJELTU JA OLEMME SAANEET OLLA ITSENÄINEN MAA JO 100 VUOTTA!!!

Tästä on hyvä siirtyä joulun viettoon, Jumalan Pojan syntymäjuhlaan...