Ken lahjan toiselle antaa saa...

Idyllin isäntä soitteli päivän mittaan emännälleen, että joku oli tuonut isännän työmaalle kukkalähetyksen. Kukkalähetyksen toimittaja, "vanha vääräleuka", oli ohjeistanut isäntää vain ojentamaan kukat frouvallensa ja sanomaan vain että, "Mitään en oo tehny;)!"

Emäntä ei voi vastustaa kukkia, joten lähdin heti hakemaan kukat kotiin.

Ja olihan ne kauniita, hyvä tavaton miten suuria ja herttaisen värisiä.

 Idyllin kuopus havahtuu viereeni ja kysyy mistä teekannu tulla tupsahti ruusujen viereen? Hän ei nuoremmuuttaan muistanut sellaista nähneensä aiemmin. Istuin alas ja kerroin teepannun olevan vanha muisto eräältä Valko-Venälaiseltä perheeltä Neuvostoliiton ajoilta. Kuinka isoisä kävi kourovierailulla Valko-Venäjällä, Belarussiassa. Isoisä majoittui vaatimattomissa oloissa kotimajoituksessa. Paikallinen perhe tahtoi antaa jotain isoisälle muistoksi. Heille vieraanvaraisuus oli kaikki kaikessa. Niinpä perheen isäntäpari ojensi käytössään olleen astiastonsa parhaan osan, tämän teekannun ja jäivät itse vaille!

Nuorimmainen alkoi pyyhkiä silmiään ja sopertaa, että miten surullista. Vastasin hälle, että olemme aina muistaneet tätä herttaista vaivassa elänyttä perhettä ja siksi pannu on matkannut mukanani teinivuosistani tähän päivään saakka. Kerroin vielä lohdutukseksi nuorelle kuulijalleni, että tärkeä opetus elämässä on, että

"Antaessaan saa!"

Hyvää viikonloppua kaikille!