SUOMALAINEN KINKKU MUUTTUU INTIALAISEKSI HÖYRYÄVÄKSI POSSUKORMAKSI JA MUUTA TULISTA!!!

Idyllin emäntä laittoi jouluna pari joulukinkkua raakana pakkaseen. Toinen on jo syöty aiemmin ja viimeisin sai luvan sulaa eilen. Tänään kinkku pilkottiin ja siitä tehtiin Intialaista Possucarrya, mutta koska siihen laitettiin lopuksi kermaa niin nimi muuttuu Kormaksi Intialaisen tavan mukaan. Pilkoin monen moisia vihanneksia kokkausta varten.

Idyllin emäntä ei valkosipulia säästele, sitä on aina mahdollisimman paljon. Valkosipuli murskataan morttelissa, niin että rakenne hajoaa hiukan ja valkosipulin mehevä neste pääsee irtoamaan hyvin. Näin valkosipulista saa maksimaalisen aromin irti.

Myös kuminan siemenet käsitellään morttelissa. Kuminan siemenet jauhetaan hienoksi pölyksi. Juuri jauhettu mauste on parasta.

Ensin valittiin 15 litran kattila.

Öljyä pohjalle. Sitten sipulit, valkosipulit ja tuore inkivääri.

Sipulien kypsyttyä hieman, joukkoon laitettiin mausteet: Chiliä, Inkivääri,Kurkumaa, Tandoorimasalaa, Garammasalaa, Mustapippuria ja jotain Carryjauhetta. Kukkurainen ruokalusikallinen kutakin.

Mausteiden hetken kypsyttyään, joukkoon heitettiin lohkottua tomaattia ja herkkusieniä.

Viimeisenä kattilaan kumaistiin 6 kg kuutioitua kinkkua, kiehuvaa vetta 1,5 litraa ja iso luu antamaan makua keitokseen.

Tunnin hauduttamisen jälkeen kaadettiin 6 dl kermaa ja ripoteltiin pinaatinlehtiä päälle.

Samanaikaisesti viereisessä kattilassa valmistui kasviscarry. 

Tähän pataan tuli vastaavia mausteita kuin oli viereiseenkin pataan laitettu. 

Mausteinen sipulipaistos sai ensimmäiseksi seurakseen tomaattia kostuttamaan kuivakkaan tahnamaista rakennetta.

 Isot paprikasuikaleet ottavat itseensä mausteisen säväyksen.

Mukaan laitettiin kukkakaalit, kesäkurpitsat, munakoisot, pavut, sokeriherneenpalot, porkkanasuikaleet, parsakaalit...

Tunnin haudutuksen jälkeen kattilassa alkoi näyttää hyvinkin valmiilta. Makua maisteltiin ja suolaa lisäiltiin. 

Possukorma ja kasviscarry ovat valmiita. Kasviscarry sai viimeistelynä ison nokareen yrttituorejuustoa. 

Nyt ilta on jo hämärtynyt ja padat kannetaan kuistille jäähtymään yön kylmyyteen. Huomenna Intialaiset herkut matkustavat Idyllin isännän ja emännän mukana vähän suuremmalle kirkolle muuttotalkoisiin. Muuttotalkoisiin osallistuu suuri joukko muuttajien ystäviä, mutta näistä padoista riisin kera saadaan ruokittua koko konkkaronkka!!!

IDYLLIN  EMÄNTÄ KOETTAA SIIPIÄÄN JÄLLEEN NARSISSIEN KANSSA, VAIKKA TAKAVUOSIEN KOKEMUKSET OVAT OLLEET VÄHEMMÄN HYVIÄ!

Onhan se vaan niin henkeä salpaavan kaunista kun keväällä narsissit kukkivat. Minä vain en tiedä mitä niille pitäisi laulaa, että Idyllin maaperässä ne viihtyisivät. Katsotaan miten tänä vuonna käy!

Kaikesta huolimatta yritän uudelleen noin 10 vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa toki vähän "fuskaan" istuttamalla näin keväällä jo hyvässä kasvussa olevat sipulit maahan. 

Valitsin rohkeasti kaikkia neljää lajiketta mitä kaupasta löytyi. (Ehkä ei niin viisasta, mutta kuhan kokeilen.)

 Valitsin Idyllin aurinkoisimman paikan istutusta varten.

Ihan hieno rivi siitä tuli.

Niin sitä luulee hyvin hoitaneensa kukkapenkkiä, mutta yllätyksekseni sainkin vetää pitkiä vahvoja juuria kukkapenkin uumenista. En edes arvaa minkä kasvin juuria ne ovat. Lähistöllä on viiniköynnös ja omenapuu. Jommalla kummalla on varmasti "sormensa pelissä".

Noh, ehtihän ne narsissit viikon olla maassa, kun joutuivat tulikokeeseen. Tänään olikin sitten lumi maassa, kun heräsimme. Narsissi toki kestää muutaman asteen pakkastakin. Toki tänään oli kuitenkin suojasää, onneksi.      

WANHAN RAUMAN ULKOILMANÄYTTELY

Matkustimme Raumalle pääsiäisen aikaan. Kiertelimme katsellen wanhaa Raumaa ja valokuvasin rakennushistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Kurkistaessani raatihuoneenaukion kulmalta yhdelle pienelle sivukujalle silmäni osuivat iloisenkirjaviin koristeisiin Rauman kivikirkon pihamaalla. Kävin sitten ikuistamassa kaunista näkyä.

Jonkinlaiselta pääsiäiskoristeiden näyttelyltä  se näytti.

Lähemmin tarkasteltuamme askarreltuja pääsiäismunia silmiini osui niihin solmittuja lappusia. Päiväkodeissa lapset olivat askarrelleet ilmapallojen päälle liisteröityjä erilaisia papereita.

Oli niin hauskaa löytää aivan pienten lasten itse kirjoittamia nimilappusia munista. Erityisesti nämä joissa lukee Rauha 4v. ja Lempi 5v.Vanhat nimet kunniaan! Nämä olivat ensimmäiset kohtaamani pikku Rauhan ja Lempin nimet 2000-luvulla. 

Täyteen puhallettujen ilmapallojen kylkiin oli liisteröity mitä erilaisempia värikäitä papereita aina sarjakuvalehtien sivuista karkkipapereihin saakka!

Kirkon pihamaalla oli paljon väkeä ihailemassa lasten kokoamaan näyttelyä. Vaivoin onnistuin kuvaamaan näkymiä vahingossa ihmisiä kuvaamatta. Paljon oli iloista puheensorinaa, sunnuntaikävelijöitä, lenkkeilijöitä ja lapsiperheitä rattaineen ihalemassa näyttelyä!

HIENO LASTEN TEKEMÄ ULKOILMANÄYTTELY !!!
HYVÄ LAPSET!!!

Joskus myöhemmin esittelen teille hyvät lukijat Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan Wanhan Rauman rakennushistoriallisesti merkittävää ja niiiiiiin kaunista puutalorakentamisen käsityöläistaidonnäytöksiä!

 PÖNTTÖUUNIN PURKU JA MUUTTO IDYLLIIN!

Idyllin isäntää ja emäntää kohtasi onni kevättalvella, kun osuivat oikeaan aikaan oikeaan paikkaan!!! Onnistuimme nimittäin tekemään kaupat kolmesta pönttöuunista.

Tottahan toki kaikki 3 pönttöuunia seisoivat vielä omilla paikoillaan, jossa ne olivat lämmittäneet monen sukupolven ajan taloa. Osa talosta oli rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja laajennuskin oli valmistunut jo vuonna 1925.

Idyllin isäntä ja emäntä olivat jälleen astuneet "uudelle maaperälle". Emme nimittäin ole milloinkaan purkaneet yhtäkään takkaa, mutta uskoimme selviävän urakasta kunnialla. Näillä eväillä ja aatoksilla ryhdyimme pölyiseen työhön. Purkutyö tehtiin käsin varovaisuudella ja hartaudella.

Kaikki kolme pönttöuunia ovat eri näköisiä. Saatte seurata jokaisen pönttöuunin purkua vuorollaan. Ensimmäisenä päätettiin purkaa "Sorjaksi Neidoksi" nimeämäni pönttöuunin. Nimen pönttöuuni sai siitä, että se on korkea ja kapea malli.

"Sorjaa Neitoa" odottaa Idyllissä uusi viehättävä elämä! Siitä syystä ensikertalaisina valokuvasimme hyvin tarkkaan jokaisen muuratun tiilikierroksen purkutöiden edetessä. Näiden ja lukuisten muiden kuvien perusteella meidän ensikertalaisten on jonain päivänä kyettävä kokoamaan ja muuraamaan pönttöuuni  tulevaan uuteen paikkaansa.

Ensimmäinen plökkipeltinen pönttöuunin osa on irroitettu ja kannettu peräkärryyn odottamaan siirtoa Idylliin. Tätä ylintä osaa kutsutaan kruunuksi. (Pönttöuunin sisustiiliä ei voida käyttää uudelleen, vaan ostamme uudet tiilet uudelleen kokoamista ja muuraamista varten lämpötaloudellisista syistä.)

Läkkipeltivaippa numero 2. on saatu irroitettua.

Isännän purkaessa emännän tehtäväksi jäi kantaa sanko kerrallaan kaikki purkujäte sekä lukemattomia sylillisiä tiiliä ulos talosta.

Pönttöuunin kolmas plökkipeltivaippa irroitettuna.

"Sorjan Neidon"-pönttöuunin purkuun kului 8 tuntia aikaa! Purkutyö tehtiin yhden päivän aikana.

Pönttöuunien hankinta ei sinänsä ollut mikään heräteostos. Olen aina ihaillut pönttöuuneja siellä missä niitä on ollut. Lisäksi tiedämme niiden olevan erinomaisia lämmönlähteitä. Lapsuudessani isovanhempienikin luona lämmitettiin pönttöuuneja.

Hienoa palata takaisin niihin aikoihin, kun pönttöuunit olivat isäntäväen palveluksessa tositarkoituksessa ja ainoana lämmönlähteenä kamareissa!!!