TÄNÄ VUONNA TOTEUTUI IDYLLIN EMÄNNEN MIELESSÄ VUOSIKYMMENIÄ SITTEN SYTTYNYT UNELMA...

 Idyllin emännän ahkera harrastus selata tori.fi:tä on jälleen tuottanut tulosta. Ja mitä paketista avautuukaan???

Tuulahdus aikain taakse. Aikaan jolloin pitsi oli erityisessä arvossaan ja sitä tehtiin taidollisesti käsin.

Idyllin emäntä haltioitui jo yläkouluikäisenä pitsinnypläyksen jalosta taidosta, mutta silloin ei avautunut vielä mahdollisuutta harrastaa vaativaa lajia.

 Nyt koitenkin pahvilaatikosta ilmestyy lähes henkeä salpaava esine, nimittäin iki oma pitsinnypläystyyny!!!

 Edellinen omistaja oli nyplännyt jo hyvän matkaa pitsiä ja jättänyt sen kauniisti tyynyyn kiinni. 

 Kirjatkin oli laitettu somasti mukaan uudelle onnelliselle omistajalle.

Ajattelin, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmaa ja asetin nypläystyynyn pitsiverhoakkunan etään odottamaan sopivaa hetkeä alkaa kokeilla siirrellä 52:ta nypylää ketterästi puolelta toiselle ;). 

Pitsinnypläyskurssien harjoitustöiden tekemiseen kuulemma tarvitaan 28 nypylää. Idyllin emäntä on siis asettanut itselleen "pinkat", kun kuvittelee aloittavansa suoraan siitä mihin edellinen nypläystyynyt omistaja oli jäänyt!!!

Elämässä kannattaa toteuttaa niitä unelmia, jotka ovat toteuttamisen kokoisia :)!!!

AURINKOISTA SYYSKUUN SUNNUNTAITA JA KAUKAA TULIAISINA TUOTUJA PÄHKINÖITÄ...!

Idyllin emännen ystävätär käydessään kotimaassaan Aasiassa toi ison pussillisen maapähkinöitä tuliaisiksi. 

Heti huomasin, että ne olivat erilaisia, kuin meillä kaupoista löytyvät pähkinät! Pähkinän kouri oli lähes viininpunainen. Kaadoin pähkinät uunipellille ja paahdoin ne unissa. Pähkinästä ei noussut pintaan pähkinäöljyn kiiltoa kuten normaalisti nousee. Paahdon jälkeen kouri oli entisestään kaunistunut ja puna syventynyt. Harmi vain, ettei kuoria saata syödä, joten poistin kuoren pähkinöistä.

 Olin miettinyt mitä erityistä tekisin näistä kaukaa tuoduista pähkinöistä. 

Availin keittiön kaapinovia aamupalan jälkeen ja tarkastelin mitä muuta herkullista kaappien kätköistä löytyisi pähkinöiden seuraksi. 

Noh, löytyihän sitä: Daim-toffeerakeita, polkkakarkkeja, jotka saivat kyytiä morttelissa, kuivattuja viikunoita, jotka saivat uuden muodon, itse valmistettuja mokkamarenkeja, joista sai kivasti murusia. ei muuta kuin suklaata kattilaan sulattelemaan...

 Levittelin suklaasulan leivinpaperille ja ripottelin päälle edellämainittuja makuja.

 Ei hassumman makuista. Viikunan maku istui niin hyvin suklaaseen, jotta juuri ja juuri havaitsi sen kokonaisuudesta. Viikuna kuitenkin tuo miellyttävää kosteutta herkkupalasiin. Polkkakarkkimuruset piristivät kummasti suklaapalasia. Ihmeen hyvin pähkinä ja polkkakarkin minttuinen säväys kävivät yhteen, vaikka ei olisi ihan ensin uskonut!!

Suklaapalat saivat alleen hienon vanhan alpakkaisen lautasen. Lautanen on ihana kirpputorilöytö. Lautasen on aikoinaan saanut joku ruotsinkielinen neito 22-vuotispäivälahjaksi kaiverruksen tekstin mukaan. (Lautasessa on ruotsinkielinen lauseaiheesta.) Olisipa mukava kurkistaa niihin aikoihin, kun tämä hieno lautanen on ojennettu nuorelle naiselle hänen syntymäpäivänään!

Vaikka se ei ole mahdollista, niin kuppi kuumaa juomaa ja maukkaista suklaapaloista nauttiminen on mahdollista!

 Iloitkaamme siitä!!!

IDYLLIN ISÄNNÄN RAPARPERIVIINI VUOSIKERTAA 2017 ON VALMISTUNUT!

 Idyllin isäntä on valmistanut viinejä Idyllin puutarhan antimista vuodesta 2013 lukien. Ihan heti ei tullut itsellä mieleen ryhtyä kotiviininvalmistajaksi, mutta isännän veli sen sitten tokaisi "sattuneista syistä" aikanaan!!!

Kiitos niistä legendaarisista sanoista, jotka hän tuli lausuneeksi viinimarjapensaamme juurella kesällä 2013!!! Siitä se sitten alkoi meidän isännän viiniharrastus...

 Tervetuloa raparperiviinin valmistusprosessia seuraamaan:

Ensin palotaan raparperinvarret. (Ei tarvitse kuoria.)

 Raparperit pussitetaan ja lasketaan viinisammioon,

 lisätään sokeri...

ja perään kaadetaan kiehuvaa vettä.

 Hämmentäen varmistetaan sokerin sulaminen ja tasainen leviäminen veteen.

  Kotiviinin valmistuksessa tarvittavia aineita.

 Entsyymi.

 Sekoitetaan veteen ravinneseos.

 Hiivat ja ravinneseokset.

 Lisätään vettä ja tarkistetaan seoksen lämpötila.

 Ravinneseos.

 Hiiva.

 Sekoitetaan.

 Viinisammiot jätetään käymään...

 Kurkistetaan sammioon noin viikon kuluttua.

 Poistetaan raparperipussi.

 Raparperi on menettänyt ryhtinsä ja on pehmeää mössöä.

 Viiniä kaadellaan astiasta toiseen, jolloin hiilidioksidia saadaan poistumaan.

 Sammion pohjalla olevaa sakkaa varotaan kaatamasta toiseen astiaan hiilidioksidin poiston aloituksen yhteydessä. Sakka heitetään menemään.

 Viini vaahtoaa hiilidioksidin poistuessa.

Mitataan alkoholiprosenttia kaatamalla viiniä mittausvälineeseen.

Mittausväline käännetään ylösalaisin ja seurataan mihin lukuun saakka viinin alkoholiprosentti nousee. Tässä tapauksessa näyttää nousevan 13 prosenttiin.

 Viiniin lisätään käymisen katkaisuaine. Näin varmistetaan, että viini säilyttää halutun 13 prosentin alkoholipitoisuuden. 

 Viinin lappoaminen.

 Lapotessa varotaan päästämästä jälleen sammioon laskeutunutta sakkaa. Sakka kaadetaan pois.

 Aloitetaan "pulloralliksi" kutsumamme vaihe eli pullojen pesu ja desinfiointi.

 Neuvokas isäntä on keksinyt uusiokäytön laupeuden tehneen vanhan tiskikoneen koreille pullojen valutustelineenä.

 Ja nyt alkaa juhlallinen hetki, jolloin ensimmäiseen pulloon valutetaan uusi viini.

 Pullojen korkit kastellaan ennen käyttöä.

 Ja ei kuin pulloa sulkemaan...

 ja sinne sujahti!

 VALMIS!!

 Heti nautittavaksi tai

odottamaan myöhempiä juhlallisuuksia!!!

Kaikkeen tähän kului aikaa seitsemättä viikkoa, mutta aina se on sen arvoista!!!

IKIVANHA KEHÄKUKKA YLLÄTTI SATOISUUDELLA JA MONIKÄYTTÖISYYDELLÄ LUONNONROHTOVOITEIDEN VALMISTAMISESTA HAAVEILEVAN KOTIPUUTARHURIN!

 Idyllin ryytimaan kasvatuslaatikot ovat leveydeltään vajaan metrin. Emäntä ruukaa vetää neljä siemenvakoa kuhunkin laatikkoon. Niin tälläkin kertaa, mutta onneksi emännällä ei ollut varattuna kehäkukansiemeniä niin paljon, jotta jokaiseen riviin olisi saatu siemenet. Niinpä siemenistä riitti vain vajaat kaksi riviä istutettavaa. Muut rivit jäivätkin toukotöiden tuoksinassa täyttämättä ja hyvä niin. 

 Kesän koleudesta johtuen kehäkukka lähti nihkeästi kavuun ja emäntä oletti, ettei tästä tullut mitään. Kunnes eräänä päivänä havaitsi rikkaruohojen joukosta hentoisten vaaleanvihreiden lehtien rivistön nostamassa päätään. 

Kasvun päästyä vauhtiin, laatikko täyttyikin aivan valtoimenaan kasvavista korkealle kurottautuvista kehäkukkaoksistoista. Kukkia on riittänyt koko kesän puutarhan kaunistukseksi, tuvan pöydälle maljakkoon joka viikolle tuoreet kukkaset ja tuliaisviemisiksi kaikkiin kissinristiäisiin ;)! 

 Kukat eivät lakastuessaankaan muutu hyödyttömiksi kompostintäytteiksi...

 Kuihtuneet ja kuivahtaneet terälehdet kerätään joka viikko talteen ennen uusien kukkien maljakkoon asettelemista.

 (maljakkokukkasten satoa)

 Joka viikko ryytimaasta haetaan kaikki nuupahtaneiden kukkasten terälehdet ja levitellään saunanlauteille. Sekä pikkusaunaan...

...,että jokisaunan pitkille lauteille.

 Kuivuneet terälehdet kerätään lasipurkkeihin odottamaan talven tulevia voidekokeiluja varten.

 Eikä siinä kaikki. Nimittäin terälehdet kerätään ryytimaasta siten, että vain kukkasten terälehdet irroitetaan. Kehäkukkien kukkapohjukset pyrimme jättämään turmeltumattomina paikoilleen, jotta siementen kehittyminen ei häiriintyisi.

Idyllin emäntä on niin nuuka, että aikoo kerätä siemenet ensivuoden istutuksia varten talteen.

Niin on ollut kehäkukkakokemukset hyviä tältä kesältä, että ensi vuonna Idyllissä nähdään useammassakin kukkapenkissä näitä aurinkoisia väriläiskiä.

Kehäkukat olivat tämän pilvisen ja kylmän kesän pikku aurinkoja :)!