Ken lahjan toiselle antaa saa...

Idyllin isäntä soitteli päivän mittaan emännälleen, että joku oli tuonut isännän työmaalle kukkalähetyksen. Kukkalähetyksen toimittaja, "vanha vääräleuka", oli ohjeistanut isäntää vain ojentamaan kukat frouvallensa ja sanomaan vain että, "Mitään en oo tehny;)!"

Emäntä ei voi vastustaa kukkia, joten lähdin heti hakemaan kukat kotiin.

Ja olihan ne kauniita, hyvä tavaton miten suuria ja herttaisen värisiä.

 Idyllin kuopus havahtuu viereeni ja kysyy mistä teekannu tulla tupsahti ruusujen viereen? Hän ei nuoremmuuttaan muistanut sellaista nähneensä aiemmin. Istuin alas ja kerroin teepannun olevan vanha muisto eräältä Valko-Venälaiseltä perheeltä Neuvostoliiton ajoilta. Kuinka isoisä kävi kourovierailulla Valko-Venäjällä, Belarussiassa. Isoisä majoittui vaatimattomissa oloissa kotimajoituksessa. Paikallinen perhe tahtoi antaa jotain isoisälle muistoksi. Heille vieraanvaraisuus oli kaikki kaikessa. Niinpä perheen isäntäpari ojensi käytössään olleen astiastonsa parhaan osan, tämän teekannun ja jäivät itse vaille!

Nuorimmainen alkoi pyyhkiä silmiään ja sopertaa, että miten surullista. Vastasin hälle, että olemme aina muistaneet tätä herttaista vaivassa elänyttä perhettä ja siksi pannu on matkannut mukanani teinivuosistani tähän päivään saakka. Kerroin vielä lohdutukseksi nuorelle kuulijalleni, että tärkeä opetus elämässä on, että

"Antaessaan saa!"

Hyvää viikonloppua kaikille!

Neitoperhonen lasiverannan ikkunalla kertoo kesän tulosta.

Juuri saapui perheenjäsen innoissaan kertomaan, että perhonen on lennähtänyt lasiverannalle. Niinhän olikin. Oikea kaunokainen, ei turhaan kanna nimeä Neitoperhonen. Lasin takana on vielä lunta maassa, mutta aurinko lämmittää ikkunan lävitse lupaavasti.

Nautitaan hyvät ihmiset näistä kauniista säistä.

Olen ottanutkin tavaksi sanoa tänä kevättalvena, että "Tänään on kesä kaunein päivä!"

Suomessa on tartuttava siihen mitä on, eikä...

*

Idyllin Blogi on täyttänyt 1v.!

Idyllin Blogi on täyttänyt 1v.

Vuosi on mennyt nopeasti. Kuulostaa niin kliseiseltä, kun sen näin sanon, mutta tottahan se on :) !

Ei sillä, etteikö vuoteen olisi mahtunut paljon, jotain siitä on tänne blogiinkin päässyt aina välillä.

Alussa jännitti, mahtaako kukaan edes lukea blogia, mutta olette hämmästyttäneet minut. Ensimäisen vuoden aikana Idyllin emännän juttuja on käyty lukemassa yli 4300 kertaa. Voi kunpa osaisin asentaa blogiini kävijälaskurin, ehkä joskus joku avulias auttaa sellaisen laittamisessa...

Idyllin emäntä haluaa

Kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta!

*

Tästä on hyvä jatkaa yhdessä.

Idyllin pukeutumishuone,
"joka tytön unelmaa" rakentamassa!

 Niin on Idyllissä, kuin monissa muissakin taloissa joskus se päivä, että poikaset lentävät pesästä yksi toisensa jälkeen. Silloin avautuu mahdollisuus uudistaa huoneiden käyttötarkoituksia. Jotkut toki saattavat vaihtaa pienempään asuntoon tässä elämänvaiheessa, mutta Idyllin väki on tullut pysyäkseen näille maille, joten kammareita piisaa laitettavaksi "uuteen uskoon" ruuhkavuosien jälkeen ;).

Idyllin emännän pukeutumishuone on toki ehtinyt olla jo olemassa reilun vuoden, mutta nyt tuli uutta ilmettä tilaan.

Ystävättäreni tuntee tyylini erehtymättömästi ja hän saattaa lähetellä minulle löytämistään esineistä ja huonekaluista valokuvia. Aina hän onnistuu löytämään sellaista johon olen heikkona...

... tällä kertaa hän oli löytänyt kotipaikkakuntansa huonekalukirpputorilta kauniin myyntivitriinin. Vitriini on vanha, mutta kauniisti "tuunattu". Kulmalistat ja jalat messinkiä. Vetolaatikot ja muut puuosat herkullisen vaaleanpunaiset.

 Erikoisuutena myyntivitriinissä on maalattu pitsikuviointi. Todella nerokkaasti ja taidollisesti toteutettu maalaus on toteutettu seuraavalla tavalla: puupinta on maalattu ensin vaalealla maalilla. Valkean maalipinnan päälle on kiinnitetty pitsikangas. Tämän jälkeen pitsin yli on vedetty mahdollisesti spraylla kultamaalia päälle. Kultamaalauksen jälkeen pitsikangas on poistettu ja jäljelle jää viehättävä pitsikuviomaalaus!!

Aiemmin huoneessa oli lapselta tarpeettomaksi jäänyt korkeaselkäinen laiskanlinna. Laiskanlinnasta oli luovuttava myyntivitriinin tieltä.

Päätimme laittaa, muuten niin viehättävän, lasivitriinipuolen seinää vasten, koska meillä ei ollut mahdollista tilankäytöllisistä syistä jättää kaunokaista saarekkeeksi huoneen keskelle, jolloin myös vitriinin laatikostot olisivat toimineet kauniina "näytteille asettelu" paikkana vaikkapa koruille :).

Ylimpään ja matalimpaan laatikkoon pääsivät nahkahanskat. Muiden laatikoiden käyttötarkoitusta harkitsen vielä.

Koska vitriini toimii nyt piironkina, päätin käyttää sen lasikantta laskutilana ja pöytäkantena.

Ikkunan edessä seisoo puvustusnuken yllä hääpukuni. Se oli viettänyt 25 vuotta pukupussissa varastossa. Edellisvuonna sain idean hakea puvun kätköstä ja antaa sille arvoisensa paikan. Olihan silloin 25:n avioliittovuoden juhlavuosi. Siitä lähtien hääpuku, huntu, otsakoriste ja kaulakoru ovat olleet paikallaan huoneen nurkassa.
Ajattoman kaunis (vaikka itse sanonkin) hääpuku ja huntu ovat äitini käsialaa ja hieno taidonnäyte!
Puku on talvimorsiamen hääpuku. Puvussa on talvista lumihiutale-efektiä luomaan asetetut valkeat trutsinsulkanauhat kaulanaukossa, hiansuissa, vyötäisillä ja helmassa. Vartalonmyötäisen osan leikkauslinjoihin ja hunnun reunaan on kiinnitetty helmiäisen valkeaa helminauhaa.

 Kaiken yllä pukeutumishuoneen valaisee ihana posliiniruusukattokruunu. Olin haaveillut sellaisesta kauan, etsinyt ja lopulta löysin ilmoituksen tori.fi:stä. Onnekseni valaisin oli myymättä, kun otin yhteyttä myyjään. Sovitimme kaupat Helsingin matkamme ajankohtaan ja poimimme kattokruunun kyytiimme matkan varrelta. Nyt olen suloisen ruusuisen kattokruunun onnellinen :) omistaja.

 Ikkunan edessä on käsinojallinen tuoli. Tuoli on kirpputorilöytö viime kesältä. Ikkunaseinällä seisoo Idyllin isännän ja emännän ensimmäisiä huonekaluostoksia ensimmäiseltä avioliittovuodelta, lasivitriini. Aikoinaan se seisoi olohuoneessa ja kätki lasiovien taakse kihla- ja häälahja-astiat. Nyt lasivitriini on täytetty emännän käsilaukuilla. Pitkällä seinällä seisoo suvun vanha itse tehty peilipöytä ilman peiliä. Peilin kehykset kyllä on tallella, mutta sen verran kieron laiseksi vääntyneenä, ettei siinä peili pysy. 

Ehkä kehys joskus "entrataan" ja asetetaan paikoilleen uudelleen...

Peilitön peilipöytä toimii "kenkäkaappina" ja ylälaatikot korulaatikkoina. Kengät ovat hintavia, mutta Idyllin emäntä tapaa hankkia kenkiä ulkomaanmatkoilta, maista, joissa kengät ovat monin verroin edullisempia.

Joukkoon mahtuu parit ystävättären tuomat 

Amerikan tulijaisetkin ;).

Seinälle on ripustettu Idyllin isännän emännälleen tuliaisiksi Japanista tuoma Yukata. Yukata on laskeutuvaa 100% silkkiä. Siinä on Kimono -puvun kaltaiset kanttiset suuret hihat. Yukata on yksinkertaisempi asu kuin Kimono monine kerroksineen. Yukata saattaa suomalaiseen silmään muistuttaa äkkiseltään aamutakkia, mutta Yukata on päiväasu, puku jossa voi esimerkiksi vastaanottaa vieraita ja istua iltaa ystävien seurassa. Itse olen käyttänyt Yukataa sekä juhlissa, että verkkaisina kesäloma-aamuina puutarhassa aamiaista nautiskellessa.

Yukatan vieressä seinällä koreilee avattu Yukata -puvun sävyinen ja aiheinen viuhka. Olen pikkutytöstä saakka ihaillut viuhkoja ja haaveillut omistavani joskus oikean Japanilaisen käsintehdyn viuhkan. Japanissa lapsuutensa asunut ystävättäreni tiesi "viuhka-ihastuksestani". Hän lahjoitti minulle Japanilaisen viuhkan valmistujaislahjaksi. Myöhemmin Idyllin isännän matkustettua Japaniin, Idyllin emäntä sai toisen viuhkansa. 

Seinällä koreileva viuhka on Idyllin emännän kolmas aarre. 

Tämä viuhka on postin tuoma vuoden takainen yllätysjoululahja Japanilaiselta perheeltä, jonka poika oli asustellut tuolloin reilun kuukauden luonamme:)!

Pukeutumishuone on sikäli tavallisuudesta poikkeava huone, sillä siellä ei ole koskaan ollut kiinteitä vaatekaappeja, vaan kaksi erillistä pariovellista puista vaatekaappia.

Idyllin isäntä kiinnitti emännän toiveesta jokaisen kaapinoven yläreunaan pienen posliinisen nupin vaatteiden ripustamista varten.

  Kaapit ovat päältä huoneeseen sopivan valkoiset, mutta sisältä lämpimän männyt väriset. Isäntä on asentanut kaappeihin valonauhat, jolloin sopivan vaatteen etsiminen on vaivatonta. Valonauha on hankittu Ikeasta.

Huoneen oven takana on pieni naulakko. Naulakossa riippuu kaulahuiviripustin. 

Kaulahuiviripustin on myös Ikean tuotantoa.

*

Ei ole niin vaarallista vaikka pysähtyisi hetkeksi unelmoimaan ja katsomaan elämää vaaleanpunaisten silmälasien lävitse !!!

Elämästä kannattaa etsiä pieniä iloja ja nauttia niistä kuin 

pikku-prinsessat!

* * *

ODOTETTU PÄÄSIÄINEN SAA TULLA!

 Sain idean tervehtiä kylän väkeä ja lankalauantain trullittelijoita jättimunilla tänä vuonna!

 Munat on ripustettu tien varressa olevaan koivuun. Siinä ne liehuvat tuulen mukana häikäisevässä kevätauringossa! 

Aurinkoa olemmekin saaneet erityisen paljon tänä keväänä osaksemme.

 Idyllin isäntä ja emäntä tekivät kahdenlaisia jättipääsiäismunia.

Tarvikkeet:

Ilmapalloja, tapettiliisteriä, pensseli, valkoista kopiopaperia, keväisen värisiä kreppipapereita.

Tien varressa liehuviin muniin käytettiin värillistä, hieman kopiopaperia vahvempaa paperia ja ripustukseen lahjanauhaa.

 Ensin liisteröidään kaksi kerrosta kopiopaperisuikaleita ilmapallon pintaan.

 Kolmas kerron tehdään kreppipaperilla.

 Kreppipaperipallon valmiina kuivumaan.

Vahvemmasta paperista tehtyihin muniin riitti yksi kerros värillistä paperia, eikä valkeaa paperia tarvinnut laittaa alle lainkaan.

 Kreppipaperimunat saivat rusetit päälaelleen.

 Kreppijättimunat ripustettiin lasikuistille pääsiäisen vieraita tervehtimään :)

Idyllin oven edessä edelleen komeilevat sukset ja lapikkaan, onhan meillä lunta ja pakkasta aivan täyden talven mitalla, edelleen...

  Muistelin, että pääsiäiskorteissa kyllä käytetään hyvin perinteisiä ja vanhanaikaisia kuvituksia. Niinpä päätin hakea kaupasta muutaman roikkumaan ovenpieleen munien seuraksi :)

 Sää on vielä häikäisevästä auringonpaisteesta edelleen liian kylmä, jotta siellä pitkään kannattaisi istuskella. Niinpä kevättä kannettiin myös Idyllin tupaan...

 Tarjottimilla narsisseja vasten nojaavat Venäjältä Ortodoksikirkosta tuodut pääsiäisjättipiparkakut.

Tiesin heti, kun näin ne, että nyt kyllä lähtee tästä kotiin kestokoristeeksi nämä iki ihanat ja taidollisesti valmistetut pääsiäiskoristeet. 

Itse asiassa näistä koristepiparkakuista sain kimmokkeen opetella tekemään sokerikuorrutusruusukoristeita!

 Keskellä sommitelmaa koreilee posliininen avattava kukkakuvioin maalattu pääsiäismuna.

Suklaamunalasin juurella ottaa päivänokosia pikkuruinen pääsiäispupun poikanen. Pupu on työkaverin itse virkkaama lahjapupuni.

Kiitos suloisen pupun virkkaajalle :)!

 Tuvan pöydällä maljakkoon asetettujen risujen oksilla koreilevat höyhenten joukossa Fidan kirpputorilta tällä viikolla löytyneet virkatut pääsiäismunat. Minulla kävi onni, kun löysin ne: 

0,40€ kappalehintaan, yhteensä 5 kappaletta !!

Kaiken keskellä seisoo tyhjä risti kertomassa Pääsiäisen sanomaa.

Messias on kuollut, haudattu ja noussut kolmantena päivänä ylös haudasta, että meillä olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään,

Aamen!

Hyvää pääsiäistä kaikille! 

*

LEGENDAARISIA KIRKONKIRJOJA TUTKIMASSA...!

Idyllin emäntä kävi harjoittelemassa naapuripitäjässä kirkkoherranvirastossa virkailijan opastuksella vanhoja kirkonkirjoja...

(kuvassa kirkonkirjojen rippilasten kirjan sivu)

Tällaiselta se kirkonkirjojen tutkiminen sitten käytännössä näytti. Pikkuinen huone, pöydällä vanhahtava laite ja vieressä katalogissa mikrofilmit.

Vanhat kirkonkirjat ovat haastavaa luettavaa varsinkin aloittelijalle. Kyllä sai olla toistuvasti häiritsemässä virkailijaa ja kysymässä milloin mitäkin käsialapoikkeamaa tai aikajanalla etenemistapaa. Ruotsin kielen sanakirja kännykällä netistä käytettävissä, oli myös yksi tarpeellinen selvitysväline. Esi-isien yhteiskunnallinen asema saattaa aueta merkinnöistä, kunhan selvittää ensin ruotsin kielen sanojen merkityksen. Osaa sanoista ei sellaisenaan edes ruotsinkielen kääntäjä ymmärtänyt. Sana täytyi pilkkoa ja käyttää toisinaan vain puolikkaita sanoja, jotta sanan tarkoitusperä aukesi. Niin oli sanastokin  muuttunut satojen vuosien saatossa.

Kirkonkirjat näkyvät "monitorista" negatiiveina, musta valkeana ja valkea mustana.

Tässä kirjoittajan käsiala on ollut erittäin kaunis ja luettavissa oleva, mutta niin ei suinkaan aina ollut. 

 Kirkonkirjojen logiikka kun on hallussa, niin voikin siirtyä kotikoneelle kaikessa rauhassa tutkimaan Sukuhistoria.fi:n nettisivujen paikkakuntakohtaisia arkistoja. Arkistojen lukua on sivustolla helpotettu huomattavasti. Voit valita sukusi paikkakunnan nimen aakkosellisesta hakemistosta, avata ensimmäisen rippikirjan ja etsiä sukusi sukunimellä oikeaa kirkonkirjan sivua. Sivut voi taltioida omalle koneelle muistoksi. 

Arkistot löytyy helposti

 TÄÄLTÄ 

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/arkisto/paikkakunnittain.htm

(Kuvan näkymä on arkiston ensimmäisen kunnan ensimmäisen rippikirjan ensimmäinen sivu)

Kirkonkirjoista löytyi monelle sukulaiselle heidän vanhempansa ja isovanhempansa, syntymä- ja kuolinajat, paikkakunnat ja talot mihin he ovat syntyneet ja minne muuttaneet. Itse löysin riemukseni konkreettista tietoa siirtolaisuuteen lähtemisestä... Siitä kirjoitan teille jonain toisena kertana, kunhan olen kerännyt lisää faktaa asiasta :)!

*