ODOTETTU PÄÄSIÄINEN SAA TULLA!

 Sain idean tervehtiä kylän väkeä ja lankalauantain trullittelijoita jättimunilla tänä vuonna!

 Munat on ripustettu tien varressa olevaan koivuun. Siinä ne liehuvat tuulen mukana häikäisevässä kevätauringossa! 

Aurinkoa olemmekin saaneet erityisen paljon tänä keväänä osaksemme.

 Idyllin isäntä ja emäntä tekivät kahdenlaisia jättipääsiäismunia.

Tarvikkeet:

Ilmapalloja, tapettiliisteriä, pensseli, valkoista kopiopaperia, keväisen värisiä kreppipapereita.

Tien varressa liehuviin muniin käytettiin värillistä, hieman kopiopaperia vahvempaa paperia ja ripustukseen lahjanauhaa.

 Ensin liisteröidään kaksi kerrosta kopiopaperisuikaleita ilmapallon pintaan.

 Kolmas kerron tehdään kreppipaperilla.

 Kreppipaperipallon valmiina kuivumaan.

Vahvemmasta paperista tehtyihin muniin riitti yksi kerros värillistä paperia, eikä valkeaa paperia tarvinnut laittaa alle lainkaan.

 Kreppipaperimunat saivat rusetit päälaelleen.

 Kreppijättimunat ripustettiin lasikuistille pääsiäisen vieraita tervehtimään :)

Idyllin oven edessä edelleen komeilevat sukset ja lapikkaan, onhan meillä lunta ja pakkasta aivan täyden talven mitalla, edelleen...

  Muistelin, että pääsiäiskorteissa kyllä käytetään hyvin perinteisiä ja vanhanaikaisia kuvituksia. Niinpä päätin hakea kaupasta muutaman roikkumaan ovenpieleen munien seuraksi :)

 Sää on vielä häikäisevästä auringonpaisteesta edelleen liian kylmä, jotta siellä pitkään kannattaisi istuskella. Niinpä kevättä kannettiin myös Idyllin tupaan...

 Tarjottimilla narsisseja vasten nojaavat Venäjältä Ortodoksikirkosta tuodut pääsiäisjättipiparkakut.

Tiesin heti, kun näin ne, että nyt kyllä lähtee tästä kotiin kestokoristeeksi nämä iki ihanat ja taidollisesti valmistetut pääsiäiskoristeet. 

Itse asiassa näistä koristepiparkakuista sain kimmokkeen opetella tekemään sokerikuorrutusruusukoristeita!

 Keskellä sommitelmaa koreilee posliininen avattava kukkakuvioin maalattu pääsiäismuna.

Suklaamunalasin juurella ottaa päivänokosia pikkuruinen pääsiäispupun poikanen. Pupu on työkaverin itse virkkaama lahjapupuni.

Kiitos suloisen pupun virkkaajalle :)!

 Tuvan pöydällä maljakkoon asetettujen risujen oksilla koreilevat höyhenten joukossa Fidan kirpputorilta tällä viikolla löytyneet virkatut pääsiäismunat. Minulla kävi onni, kun löysin ne: 

0,40€ kappalehintaan, yhteensä 5 kappaletta !!

Kaiken keskellä seisoo tyhjä risti kertomassa Pääsiäisen sanomaa.

Messias on kuollut, haudattu ja noussut kolmantena päivänä ylös haudasta, että meillä olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään,

Aamen!

Hyvää pääsiäistä kaikille! 

*

LEGENDAARISIA KIRKONKIRJOJA TUTKIMASSA...!

Idyllin emäntä kävi harjoittelemassa naapuripitäjässä kirkkoherranvirastossa virkailijan opastuksella vanhoja kirkonkirjoja...

(kuvassa kirkonkirjojen rippilasten kirjan sivu)

Tällaiselta se kirkonkirjojen tutkiminen sitten käytännössä näytti. Pikkuinen huone, pöydällä vanhahtava laite ja vieressä katalogissa mikrofilmit.

Vanhat kirkonkirjat ovat haastavaa luettavaa varsinkin aloittelijalle. Kyllä sai olla toistuvasti häiritsemässä virkailijaa ja kysymässä milloin mitäkin käsialapoikkeamaa tai aikajanalla etenemistapaa. Ruotsin kielen sanakirja kännykällä netistä käytettävissä, oli myös yksi tarpeellinen selvitysväline. Esi-isien yhteiskunnallinen asema saattaa aueta merkinnöistä, kunhan selvittää ensin ruotsin kielen sanojen merkityksen. Osaa sanoista ei sellaisenaan edes ruotsinkielen kääntäjä ymmärtänyt. Sana täytyi pilkkoa ja käyttää toisinaan vain puolikkaita sanoja, jotta sanan tarkoitusperä aukesi. Niin oli sanastokin  muuttunut satojen vuosien saatossa.

Kirkonkirjat näkyvät "monitorista" negatiiveina, musta valkeana ja valkea mustana.

Tässä kirjoittajan käsiala on ollut erittäin kaunis ja luettavissa oleva, mutta niin ei suinkaan aina ollut. 

 Kirkonkirjojen logiikka kun on hallussa, niin voikin siirtyä kotikoneelle kaikessa rauhassa tutkimaan Sukuhistoria.fi:n nettisivujen paikkakuntakohtaisia arkistoja. Arkistojen lukua on sivustolla helpotettu huomattavasti. Voit valita sukusi paikkakunnan nimen aakkosellisesta hakemistosta, avata ensimmäisen rippikirjan ja etsiä sukusi sukunimellä oikeaa kirkonkirjan sivua. Sivut voi taltioida omalle koneelle muistoksi. 

Arkistot löytyy helposti

 TÄÄLTÄ 

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/arkisto/paikkakunnittain.htm

(Kuvan näkymä on arkiston ensimmäisen kunnan ensimmäisen rippikirjan ensimmäinen sivu)

Kirkonkirjoista löytyi monelle sukulaiselle heidän vanhempansa ja isovanhempansa, syntymä- ja kuolinajat, paikkakunnat ja talot mihin he ovat syntyneet ja minne muuttaneet. Itse löysin riemukseni konkreettista tietoa siirtolaisuuteen lähtemisestä... Siitä kirjoitan teille jonain toisena kertana, kunhan olen kerännyt lisää faktaa asiasta :)!

*

"LEIVOTAAN" KAKKUJA METSÄN ELÄIMILLE, JOTTA JAKSAVAT LÄPI PAKKASTEN!

 "Lintukaffilan" kakun raaka-aineina sitä mitä kaapista löytyi:

kookosrasvaa,

maapähkinöitä,

hasselpähkinöitä,

rusinoita,

mysliä.

Auringonkukan siemeniä olisi tietysti pitänyt olla myös.

Ajattelin, että kun niitä nyt ei ollut, niin teen seuraavaksi kakun, jossa on pelkästään auringonkukansiemeniä.

 Puuhellan ollessa jo muutenkin kuumana, niin päätin kokata sen lämmöllä.

 Ensin nostetaan hellakoululla keittolevy ylös paikaltaan.

Liettä toki voi käyttää asettamalla kattila keittolevyn päälle, mutta tällä kertaa tein näin.

 Kattila tiputetaan lieden reiästä suoraan tulen päälle. Tämä tapa maksimoi lämmönsaannin ja nopeuttaa huomattavasti keittoaikaa.

 Tähän keittotapaan on kuitenkin oltava erityinen tähän tarkoitukseen tarkoitettu kattilamalli. Kattilan kyljessä on kuparivanne. Kattilan tulee olla lähes keittolevyn aukon kokoinen ja vanteen on ulotuttava aukon reunojen yli, jotta se estää kattilaa tippumasta tulipesän uumeniin.

 Ensin sulatetaan kookosrasvaa...

 johon sekoitetaan muut tykötarpeet.

 Seoksella täytetään rengaskakkuvuoat.

 Mikäli kookosrasvan määrä ei peitä kokonaan kuivia aineita, niin on sulatettava vielä lisää kookosrasvaa niiden päälle.

 Kakut ovat saaneet jähmettyä jääkaapissa. Kakkuvuoat lasketaan yksitellen muutamaksi sekunniksi kuumaan vesihauteeseen. Sen myötä kakut irtoavat vuoistaan.

 Meillä Idyllissä (ei ole vielä) rakennettu linnuille ja muille metsän eläville "kaffilamökkiä", minkä hyllyille kakkuset voisi laskea. Niinpä kakut päätettiin ripustaa narulla...

 ...omenapuun oksille.

Kaffila on avattu!

Tervetuloa linnut ja oravat nauttimaan kylmien pakkaspäivien iloksi ja hyödyksi!

*

PÄIVÄN KIRPPUTORIKIERROKSEN SAALIS!

 Tai ei kai sitä voi kirpputorikierrokseksi sanoa, jos käy vain yhdellä kirpputorilla. Sitä yhtä ja samaa kirpparia "kiertämällä" jo tuli kädet niiiiin täyteen, ettei uskaltanut ajatellakaan muita kirpputoreja uskaltautuvansa kurkistelemaan. 

 Pahvilaatikollinen tavaraa tuli joukkoon kotiin vietäväksi noinkin.

 Tätä pidän oikeana helmi-löytönä tietämättä sen kummemmin tämän viehättävän yksilön ikää tai valmistajaa.

Kullanvärinen merkki pohjassa kertoo kuitenkin ylellisyystuotteesta.

  Aivan viehättävä jalallinen posliininen korurasia. Sen kapeat jalat ovat kuin ihmeen kaupalla säästyneet ehjinä tähän päivään saakka. Pelkäsin jo kirpputorilla laskea sitä kärryyni, ettei vain kapeat jalat katkea. Korurasian vieressä on mittasuhteita kielimässä tulitikkurasia.

Vanha Isän kuppi. Aivan en ole vakuuttunut kuinka omakseen entisaikojen miehet ja isät ovat tämän ruusuin koristellun kupin omaksuneet, mutta ainakin tätä kuppia oli käytetty jäljistä päätellen todella paljon.

 Isän kuppi on Arabian tuotantoa, mutta ei aavistustakaan miten vanha. 

Saanen esitellä: Tässä on Pauligin kahvimainosten legendaarisen kultaisen kahvikupin sokerikko ja kermakko. Kermakko oli saanut vähän siipeensä, kultaus oli vähän kulunut kyljestä ja siksi yhteishinta oli vain 8€.

 Paulig siis aikoinaan tilasi ja teetti Arabialla legendaarisen lehtikullalla kullatun kahvikuppiastiaston. Niinpä nämäkin ovat lehtikullattuja. Sokerikko ja kermakko ovat aivan pikkuriikkiset, kuten voitte vieressä olevaan tulitikkurasiaan niitä verrata.

 Yksiä suosikkejani ovat pikkuriikkiset lasiastiat. Käytän niitä pöytäkattauksessa suola-astioina suolasirottimien sijaan. Nykyään niin muodikas sormisuola soveltuu tarjottavaksi tällaisesta myös. Takimmaisessa lasikupissa on pieni hopeinen lusikka. Hopeinen lusikka on nuoruusvuosieni kultasepänliiketyöskentelyvuosiltani. Lusikka on Chippendale -sarjaa ja sitä on saatavilla yhä tänäkin päivänä. Aikoinaan opettelin kaivertamaan hopeaesineitä ja -koruja. Tämä suola-lusikka oli ensimmäisiä kaiverrustöitäni. Lusikan varren päässä on hyvin koristeellinen iso S-kirjain, 

"Suola".

 Tällaistakaan esinettä ei aivan joka päivä tule vastaan. Nimittäin kassan kolikkolautanen. Kolikkolautaseen on kuvattu vanha Ruotsin 5 kr. seteli.

Minulle iski tarve saada tämäkin esine. Minussa aivan valpastui sisälläni elävä yrittäjä. Päätin, että sinä päivänä, kun jälleen alan pyörittää omaa yritystä, niin tämä lautanen löytyy kassani viereltä.

  Rahasta puheen ollen. Kävipä niinkin, että joku oli tuonut kirpputorille mielestäni merkittävän rahan. 

Raha on Venäjän suuriruhtinaskunnan autonomisen Suomen pennin raha.

Raha on 25 penniä, mutta mikä parasta, se on VUODELTA 1917.

SIIS JUURI ENNEN SUOMEN ITSENÄISTYMISTÄ PAINETTU RAHA! 

 Kolikon kääntöpuolella on tietenkin Venäjän kaksipäisen kotkan symboli.

 Eikä nämä aarteet tähän loppuneet. Kaunis kuparinen huoneentaulu:

"Oma koti

kullan

kallis"

 Taulu on niin tärkeä aiheeltaan, että se....

 ... hakee vielä paikkaansa Idyllin seiniltä.

 Kirjoittakaan ei tarvinnut kirpputorilta lähteä. Tällä kertaa oikein hengen hedelmiä tuli mukaan:

Kristuksen vertaukset.

Kirjan alaotsikko on:

"Kuka on Hänen wertaisensa opettaja?"

 Kirja on painettu kauniilla vanhalla kirjaintyylillä ja kuvitettu maalauksilla. 

Kirjan on kirjoittanut Ellen F. White, suomentanut Tilda Franssintytär Ilmoniemi. 

Kirja on kolmannesta painoksesta.

 Kuten huomaatte, kirja täyttää tänä vuonna 100 vuotta!!!

Kirjan välistä löytyi arpalipuke, jossa lukee:

Vaasan läänin Eteläisen Kansallisliiton arpajaiset.

Ennakkoarpa No. 38859.

Arvonta toimitetaan viimeistään toukokuussa 1923.

Voitoista mainittakoon: Hevonen, Deeringin niittokone, perunannostokone, D.K.V. moottoripyörä, hevosharava, juurikasvien kylvökone, kaksi juurikasviharaa, kolme Fiskarssin auraa, jne.

Toinen kirjalöytö on nimeltään Muista lepopäivää. Painettu Helsingissä Oy Guttenberg 1932. 

Aika ajankohtainen nimi kirjalla. Nimittäin nykyään, kun kaupat ovat auki pyhää arkea, niin lepopäivän muistaminen saattaa olla hieman haasteellistakin. 

  Tämänkin kirjan väliin oli unohtunut jotain.

Näyttäisi olevan rautalääkkeen pakkauksen kyljestä irrotettu etiketti ollut kirjanmerkkinä ja sittemmin liimautunut kiinni kirjan sivuun. Etiketissä ei valitettavasti ole vuosilukua, mutta teksti on kirjoitettu ruotsiksi. Lääketehtaan nimenä mainitaan Oy Medica AB, Helsingfors.

 Jälleen löysin yhden ison lusikan keräämääni ruokailuvälinesarjaan. Lisäksi kaunis lasimalja, pieni virkattu liina ja jokin vanha avain.

 Maitokannu. 

Tähän astiastoon minulla onkin jo kahvikupit ja kakkulautaset.

Tämä vanha melko kookas metalli rasia ilahdutti minua kovasti. Olin paria päivää aiemmin etsinyt netistä, josko joku olisi laittanut myyntiin vanhan mustapohjaisen ruusuryijyn. Tämä rasia olisi aivan ihastuttava sellaisen ryijyn rinnalla. Rasia tekisi kunniaa ryijylle, mikäli joskus saisin sellaisen omistaa. 

  Vanhat ja hyvin kuluneet metallitarjottimet ovat olleet jo jonkin aikaa mieleeni. Tänään sain jälleen yhden lisää. Tämä tarjotin tulee pääsemään puuhellan yllä olevalle seinähyllylle muiden tarjottimien vierelle.

 Tässä on Idyllin emännän uusi aluevaltaus. Posliinisia keittiön seinäastioita ei vielä Idyllissä ole nähtykkään aiemmin. 

Isännän "harmmiksi" ja emännän iloksi teksti oli ruotsin kielellä :).

Emäntä on nimittäin asunut Ruotsissa lapsena ja siksi on valmis sopivan paikan tullen liputtamaan myös Ruotsille. 

 Tämä tuote on kuitenkin suomalainen. Oikein on Arabian tuotantoa.

 Tämän lampun kanssa minä emmin jonkin aikaa, mutta mukana ollut isäntä nosti lopulta lampun kärryyn ja hyvä niin :)!

Sopiihan lamppu ainakin väliaikaisesti Idyllin saliin vaikkakin tapetti ja lampun posliinijalan maalatut ruusut eivät olekaan samasta tyylilajista. Varjostimen kangas ja värityskin hieman mietityttää toistaiseksi. Saatan vaihtaa varjostimeen jonkun raikkaamman, ehkä ruusuisen kankaan. Se ei olekaan niin vain käden käänteessä toteutettu juttu, mutta mahdollinen, mikäli asialle löytyy näkyä.

Idyllin emäntä on takavuosina tehnyt kaksi lampunvarjostinta aivan alusta saakka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Se vasta on kunnioitusta herättävä käsityön laji, kun se tehdään oikeasti oikein!

Ja lopuksi yksi kuva nykypäivän tuotannosta. Kaunis metallinen avattava pääsiäismuna. Onhan se pääsiäinen sieltä tulossa keikkuen meitä vastaan pakkasista huolimatta...

Niin tuli tehtyä kunnon kirpparilöytöretki, ei voi olla kuin tyytyväinen saaliiseen :)!

*