HUOMENTA!

-21*C PAKKASTA ULKONA, TULI HELLAAN JA PANNUKAKKUJA AAMUPALAKSI.

 On ollut jo ainakin parisen viikkoa niin kovat paukkupakkaset, että kaikki Idyllin tulisijat palavat punaisena joka päivä. Eikä ole tietoa pakkasten hellittämisestä. Ensi viikolle on luvassa -28*C.

Pakko myöntää, että on ollut kaunis ja mahtava talvi. Aurinko paistaa usein ja lunta on valkeanaan joka paikka.

Kunpa kesäkin olisi vastaavasti parhaimmillaan:)!

 Koska hella kuitenkin sytytetään aamulla, niin täytyyhän siitä ottaa kaikki ilo irti...

 Teevesi kiehahtaa pannussa ja pannukakut paistuvat valurautapannussa. Joo kyllä, kirjoitin aivan oikein, pannussahan nämä kakkuset paistuvat, niin onhan ne pannukakkuja ;).

Nuorimmainen päätti kruunata makean aamiaisen kaatamalla pannukakkusydäntensä päälle suklaasiirappia ;P !

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

*

HERRASVEÄN PIKKULEIVÄT UUSISSA KUOSEISSAAN!

 Idyllin emäntä on perinyt lapsuuskodistaan piparkakkujen koristeluperinteen. 

Jouluisin kotona koristeltiin valtavat määrät joulupipareita. Vastakuorrutettuja pipareita oli kuivumassa koko ruokapöydän mitalta, äidin hyvin tarkasti ja taidokkaasti koristellessa niitä valkealla tomusokeritahnalla. Muistan katselleeni puuhaa tarkkaavaisesti. 

Olen jatkanut samaa perinnettä omassa kodissani 20 -vuotiaasta saakka. 

Joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa, vaikka sitä voikin pitkittää varhaisella valmistelulla. 

Väliajalle täytyisi keksiä jotain muuta kaunista. Niinpä aloin Pinterestin suurkuluttajana etsimään piparkakkujen kuorrutusideoita vuoden muihin teemoihin. 

Mikäli et ole vielä tutustunut netistä "googlaamalla" löytyvään Pinterestin ihmeelliseen maailmaan, niin voit käydä kirjautumassa ilmaiseen kuvagalleriaan ja valita itseäsi kiinnostavat aihealueet. Ja johan alkaa tulvia toinen toistaan houkuttelevampia kuvia mielenkiinnon kohteistasi...

Pinterest on siinä mielessä mukava, että sinne voi muodostaa itselleen "kansioita" joihin voit aihealueittain tallettaa muistiin ideat, joille sinulla saattaa olla myöhemmin käyttöä. 

Viimeisin Pinterest -löytöni on siis seuraavanlainen tekniikka.

Ensin täytyy tietysti leipoa Herrasväen pikkuleipiä ja valmistaa pikeeri:

1 kananmunanvalkuainen

3-4 dl tomusokeria

Käytin vaaleanpunaisen pikeerin valmistamiseen valmiiksi värjättyä mansikanmakuista tomusokeria. Muut värjäsin niillä väreillä mitä kotoa sattui löytymään tähän hätään. 

 Pikkuriikkiset tyllat ovat parhaita,  mutta tulin hankkineeksi niitä vain 2 tänään. Muut värit laitoin vanhan tapani mukaan minigrip -pusseihin. 

 Tässä työvaiheittain ruusukuvion valmistaminen...

 Hyvä harjoituskappale, vaikka itse sanonkin. Herrasväen pikkuleipä oli vain saanut liian paahteisen pinnan paistossa, mutta jätetään se omaan arvoonsa tällä kertaa :).

 Seuraavaksi kokeillaan sitruunaviipalekoristelua, sillä olin lisännyt kokeellisesti osaan taikinasta sitruunan raastettua kuorta. 

Kuten huomata saattaa, keltainen väri oli aivan liian vaalea sävyltään, jotta kuviointi olisi päässyt oikeuksiinsa.

 Muitakin virheitä "tekevälle sattui". Ensimmäiseen pikkuleipään laitoin liian raskaasti kuorrutusta ja se alkoi valua pitkin pöytää. Mekko-pikkuleivässä pallokuviot vähän lipsahtelivat. Turkoosi kuorrutus toki onnistui, mutta tökkäsin sitä sormellani ennen kuivumista ja koristelu tärvääntyi.

No valmista kuitenkin tuli. Kuorrutin toki vain puolet pikkuleivistä, sillä Herrasväen pikkuleiväthän ovat kerroskeksejä.  

 Herrasväen pikkuleivissä on perinteisesti käytetty vadelmahilloa vai liekkö mansikkahilloa. Mielestäni täytteeksi sopii myös LemonCurt tai Nutella. 

Tähän ensimmäiseen erään kuitenkin päädyin laitamaan kotitekoista vadelmahilloa.

 Kokeilin erilaisia versioita samalla tekniikalla, nähdäkseni mistä tulee suosikkini. Tosin on viehättävää, että pikkuleivät ovat kuin kokoelma erilaisia luomuksia.

Päivä on jo laskenut mailleen ja ilta on koittanut. Valitsin omat suosikkini istuakseni alas ja nauttiakseni hetken vanhan ajan ruusuisesta tunnelmasta.

Hyvää maanantai-illan jatkoa kaikille makean ystäville (ja muillekin) ;)!

*

VIIMEVIIKON SAIPPUAPAJAN SATOA.

Idyllin emännän saippuavarastot olivat huvenneet kiitettävällä tavalla joululahjoihin, syntymäpäivälahjoiksi ja tuliaisiksi. Oli viimeinen hetki ryhtyä tekemään uutta saippuaerää. 

Valmistimme 10 eri tuoksuista, väristä ja muotoista saippualajia!

 Olin hankkinut tätä hetkeä varten uusia tuoksu- ja eteerisiä öljyjä. Yksi niistä oli kahvituoksuöljy.

 Kahvisaippua valettiin maitopurkkiin, leikattiin viipaleiksi ja päälle painettiin hellävaraisesti kahvipapuja. Itse saippuamassaan käytettiin kahvijuomaa, kahvin puruja sekä tietenkin se kahvituoksuöljy. 

 Tällaisia kahvisaippuoista tuli!

 Toinen uusi tuoksu oli kirsikkatuoksuöljy. Kirsikköljyn tuoksu on kuin ihana hajuveden tuoksu. Oikein odotan päästä käyttämään tätä vartalosaippuana. Josko siitä jäisi vieno tuoksu iholle? Kirsikkasaippuoista tehtiin pinkin värisiä ja pintaa varten sipaistiin kosmetiikkakiillettä.

Kolmas uusi öljy oli Laventelin eteerinen öljy. Värin kanssa on vielä vähän säätämistä. Käytin violettia ja sinistä väriä, mutta saippuoista tulee mieleen ennemmin mustikkasaippua kuin laventelisaippua.

 Tässä vaiheessa saippuat ovat olleet muoteissaan kaksi yötä vedottomassa lämmittämättömässä uunissa. Nyt on aika purkaa saippuat ulos muoteistaan.

Saippuoita tulee säilyttää hengittävää materiaalia olevissa laatikoissa. Järjestelmällisyyden ja toimivuuden vuoksi kirjoitin tarralappuset kaikkiin laatikkoihin.

 Suklaasaippuat nimikoidussa uudessa laatikossaan.

 Tässä on kaksi uutta kokeilua myös. Punertavat tuoksuvat hedelmäiseltä ja valkoiset ovat kookoksen tuoksuisia saippuoita.

Hedelmäisen tuoksuinen öljy oli hyvin vaativa öljy. Se jähmetti saippuamassan alta aikayksikön ja siten hyvin vaikea saada ajoissa muottiin ennen kovettumista. Tästä syystä tämä saippua ei tule olemaan jatkossa valikoimissamme. 

Kookosöljyllä oli hieman samat kujeet, lisäksi massa jäi hieman rakeiseksi. Valmis saippua kuitenkin näyttää aivan kauniilta.

 Sitrussaippuoita.

Massaan käytetyt tuoksuöljyt:

Sitruunaöljy ja makea appelsiinituoksuöljy.

 Hunajasaippuoita.

Olemme aiemminkin tehneet hunajasaippuaa, mutta silloin lisättiin myös kaurahiutaleita saippuamassaan. Tällä kertaa oli tarkoitus käyttää vain hunajaa aivan erityisestä syystä. Nimittäin tämä hunaja on saanut alkunsa Idyllin omenapuiden kukinta-aikaan pihamaallamme pörränneiden mehiläisten toimesta. 

Ystäväperheellämme on Idyllin välittömässä läheisyydessä mehiläistarha. Mehiläistarhan perustamisen myötä Idyllissä on kuulunut tavallista enemmän surinaa. Ystävämme toivat meille ensihunajaansa ja lupasimme tehdä heille siitä hunajasaippuaa. 

Tässä ne nyt ovat!

Ystävämme tietävät, että tarvitsemme pienehköjä pahvilaatikoita saippuoiden kypsytykseen (n. 2kk) ja varastointiin. Niinpä he toivat meille oikein fiksuja ja ennen kaikkea samanlaisia laatikoita vinon pinon, joista nyt ensimmäiset pääsivät ajoon. 

Pakko sanoa, että Idyllin emännän silmä lepää, kun kaikki saippuat säilytetään siististi nimikoiduissa samanlaisissa laatikoissa. Ilo on suuri aiempien sekalaisten kenkälaatikoiden jälkeen :). Pienistä asioista voi iloita suuresti. 

Kiitos rakkaat ystävät!!

SUKUPUUTANI RAKENTAMASSA...!

Idyllin emäntä on aina ollut hurahtaneena kaikkeen vanhaan jo lapsesta saakka. 

Kuitenkin VASTA viimeisen vuoden aikana olen alkanut tarkemmin etsiä tietoa esi-isistäni ja esiäideistäni. Tämä on ollut hyvin jännittävä ja ihastuttava matka samalla myös siihen, että kuka minä olen. Olen saanut samastua heihin jotka ovat täällä eläneet ennen minua ja joiden ansioista osaltaan olen tänään tässä!

Tähän mennessä olen saanut mahdollisuuden kerätä tietoa isäni kummastakin vanhemmasta ja toistaiseksi äitini isän suvusta. Isänisäni sukua olen päässyt henkilön nimi- ja asuinpaikka tiedon tasolla vuoteen 1500 saakka. Isänäidin sukua olen edennyt vastaavasti 1400-luvun puoliväliin saakka. Äidinisän sukua olen kirjoittanut sukupuuhuni tähän mennessä henkilöiden nimillä, syntymä- ja kuolinaikoina vuodesta 1669, mutta sukupolvien nimilista yltää sitäkin varhaisempiin aikoihin. Lisäksi on huomattavasti varhaisempaa tietoa mistä ja miten sukuani on tullut Suomeen, sillä suomalaisethan eivät ole aina olleet ja eläneet Suomessa. (Ennen meitä täällä asui mm. lappalaisia.)

Tietoa olen saanut vanhemmiltani, vanhempieni serkuilta (huom. isovanhempani ovat jo poistuneet keskuudestamme), isoäidin isälleni antamista kirkonkirjoista, hiippakunnan tuomiokapitulin sukuluettelojen kopioista, suvun jäseniltä ympäri Suomea lainalle saamieni valokuvien taakse kirjoitetuista teksteistä, sukuseuran nettisivuilta ja sukutukijalta, sukukokouksesta sekä MyHeritage -sivustoa käyttäviltä (minulle itselleni tuntemattomiltakin) sukupuidensa kokoajilta. Seuraava siirtoni on ottaa yhteyttä Kansallisarkistoon, jonne vanhimmat kirkonkirjat on siirretty pysyvään säilöön ja kansalaisten tutkittavaksi. 

Sukuni asuinseutujen historiallisesta kirjallisuudesta on ollut luettavissa tietoja sukulaisteni ammateista, tilanhoidon volyymista ja luonteenlaadun kuvauksista saakka. Nämä löydöt ovat olleet hyvin ilahduttavia ja koskettavia. Tietoa on löytynyt myös siitä, että Amerikkaan on lähdetty, osa sieltä palannut, toiset taasen jääneet sille tielle. Heidän jälkeläisiinsä olen törmännyt maailmanlaajisessa MyHeritage -sukupuusivuston profiileissa. 

Tämä kuulostaa  nyt melko hienolta, kun sen tähän nyt kirjoitin oikein ajatuksen kanssa. Mistä kaikkialta tiedon murusia olenkin saanut kerätyksi. Todellisuudessa olen vain puhunut läheisilleni ääneen uteliaisuudestani sukujuuriani kohtaan, niin tieto onkin alkanut lähes kävellä luokseni... :)

Mieluinen muoto tiedonkeruuseen on vierailla samaan sukuun kuuluvien henkilöiden luona, erityisesti niiden, joita en ole milloinkaan aiemmin tavannut. Ne ovat oikeita aarrematkoja yhteiseen menneisyyteemme. Niiden jälkeen tuntuu erityiseltä ja vaikuttavalta. 

Haaveenani on koota sukupuut tauluiksi kuvineen päivineen muistuttamaan meitä siitä ketä olemme ja mistä tulemme sekä perinnöksi jälkeläisille. Viimeistään sitten asiat alkavat kiinnostaa heitä, kun meitä ei ole enää näitä asioita heille kertomassa. 

Mikäli SINUSSA yhtään heräsi kiinnostus ja innostus omien juurien etsimiselle ja oman sukupuun rakentamiselle, NIIN SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI (ikään katsomatta)!!

Yksi helpoimpia ja konkreettisimpia tapoja aloittaa, on suvun kätköistä löytyvien vanhojen valokuvien vieminen ammattilaisen valokuvattavaksi. (Kysy paikkakuntasi valokuvausliikkeestä, juuri siitä missä viimeksi teetit paperivalokuvia, josko he valokuvaavat vanhoja kuvia.) Kuvat saa ostaa ammattilaiselta digitaalisessa muodossa. Voit nimetä kuvat henkilöiden nimillä, syntymä- ja kuolinajoilla ja selitteellä keitä he ovat. Tällaisen koosteen tekeminen itselle ja lapsille on palvelus nykyajan ihmiselle ja perintö seuraaville sukupolville! 

Tämän kirjoituksen valokuvat ovat juuri sellaisia ammattilaisen vanhoista valokuvista valokuvaamia digikuvia :) Nämä kuvat ovat juuri niitä kuvia, joita itse olen mm. läytänyt löytöretkeni aikana!

Lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka tähän mennessä olette auttaneet minua matkallani omien juurieni alkulähteille!

SAIPPUAKAKKUPALOJA JA MONTAA MUUTA UUTTA SAIPPUAIDEAA ON  KOKEILTU TEHDÄ TÄLLÄ VIIKOLLA ISÄNNÄN KANSSA.

 Olen ihastellut kuollakseni kauniita täytekakun lapasia muistuttavia saippuoita. "Livenä" en ole sellaisia nähnyt, mutta netissä ja kirjojen lehdiltä olen niitä ihastellut. Päätin yrittää itsekin nyt ensimäistä kertaa...

 Mietin mitä tuoksia kakkuun voisi laittaa. Lopulta päädyin marjaiseen banaaniin, koska kakkuun oli tulossa punertavaa kuin vadelma, sinertävää kuin mustikka ja vaalean kuin banaani.

 Oliiviöljystä, rapsiöljystä ja coocosrasvasta valmistettu massa jaettiin kolmeen samankokoiseen erään.

 Yhteen kulhoon sekoitettiin vaaleanpunaista, toiseen violetin sinistä ja kolmas jätettiin värjäämättä.

 Viime kesänä vartavasten tähän tarkoitukseen kirpputoreilta olin hankkinut Tupperware:n täytekakkusilikonivuokia kaikkiaan kolme samankokoista kappaletta, mahdollista tulevaisuuden sarjatuotantoa varten ;).

 Nyt ensimäinen pääsi koeajoon. Ensin vuokaan kaadettiin vaalea värjäämätön saippuamassa, seuraavaksi sinertävää ja lopuksi vaaleanpunaista saippuamassaa. 

Sitten vain uuniin :)! 

Luitte aivan oikein ;). Tosin uuni ei vaan ole päällä. Saippuakakku jätettiin kahdeksi vuorokaudeksi uunin vedottomaan tilaan jähmettymään ja tekeytymään. 

 Kolmantena päivänä kakku oli kumottavissa. Saippuakakun leikkaamiseen määräpaloihin käytin muuhun tarkoitukseen tarkoitettua leivontavälinettä, nimittäin kakun leikkuusahaa. Toki en sahannut saippuakakkua kolmeen osaan kuin täytekakkua konsanaan, vaan käytin kakkusahan rautalankaa painaessani kakun pintaan määräpalojen leikkaamista varten merkit. 

 Leikkasin kakun 12 palaan. Punnitsimme palat ja totesimme, että jatkossa kakku kannattaa leikata 14 palaan, muutoin yhden saippuan painoksi tulee komeat n. 170g, vähemmänkin riittäisi.

 Tarvitseehan jokainen kakku koristeensa. Saippuakakun koristelupäivänä teimme myös kirsikkasaippuaa, joten päätin käyttää kirsikkasaippuan massaa liimana asetellakseni kakkupaloihin aiemmin pursotetut saippua"kerma"pursotteet.

 Tässä tämä ensimäinen saippuakakkutekele nyt sitten on :/. 

Pakko myöntää, ettei tämä näytä yhtään sellaiselta kuin mitä olin aiemmin mainitsemistani kuvista ihastellut. Kakun värit ovat liian heikot. Saippiamassa oli liian jäykistynyttä vuokaan laitettaessa, jolloin mikään värimassa ei asettunut aivan tasaisesti vuokaan. Lisäksi koristelussa olisi toivomisen varaa. 

Totesin, että Saipuakakun päällimmäisen kerroksen on oltava näyttävän värinen, koska pursotuskoriste ei muutoin tule riittävästi esille kakun päällä. Voisihan sitä ajatella, että pursotusosio olisi jokin herkullisen värikäs, mutta mieluummin annan kakulle kermaisen vaikutelman pursotusten osalta. 

Täytyy siis hioa vielä runsaasti saippuakakun valmistustaitoja....!

:D